Matka maratonille ja taloudelliseen vapauteen

1. Lähtötilanne

Kaikki kulminoituu tammikuuhun 2026 ja sairaala Novan keuhkopoliklinikan vuosittaiseen rutiinipuheluun. Uniapnean hoito ja CPAP-laite ovat olleet elinehto, mutta kun hoitaja kysyi hoidon toimivuudesta, vastaus yllätti itsenikin: laite on elämänlaatua parantava välttämättömyys, mutta se on myös raskas taakka.

Vaikka kone pelastaa unenlaadun, se kahlitsee sähköpistokkeeseen. Realiteetit ovat raakoja. Kuvittele kolmen päivän vaellus ilman laitetta: neljän tunnin yöunet katkeavat 12 kertaa, aamulla nenä on tukossa ja nielu turvonnut kirsikkatomaatin kokoiseksi, eikä syömisestä tule tuntiin mitään. Helmikuun hiihtolomalla kotiin unohtunut laite tarkoitti viikon totaalista fysiologista loppuunpalamista, josta palautuminen vei kohtuuttoman kauan.

Vaihtoehtoja on olemassa, mutta ehdot on saneltu kylmillä luvuilla. Hammaskiskon saaminen vaatii painoindeksin pudottamista alle 30:n. Tammikuun 128 kilon lähtöpainosta on päästävä alle 95 kilon. Lähetteet liikunta-, ravitsemus- ja fysioterapiaan tehtiin, ja vuoden päähän asetettiin tarkastuspiste.

Suunta kääntyi välittömästi. Nyt, huhtikuussa 2026, vaaka näyttää 120 kiloa. Ensimmäiset 8 kiloa ovat poissa. Laite jää historiaan, ja sen tilalle rakennetaan suorituskyky, jonka päätepiste on täysimittainen maraton vuonna 2029.

Miksi juuri 2029? Fysiikan lait ja yksi ratkaiseva sivulause

Faktat on tunnustettava: 120 kilon elopainolla ei lähdetä repimään asfalttia puolen vuoden varoitusajalla. Jos alkaisin nyt suoraan juosta, nivelet sanoisivat sopimuksensa irti ennen ensimmäistäkään juhlittavaa virstanpylvästä. Siksi projekti on jaettu vaiheisiin. Ensimmäinen ja kriittisin etappi on pudottaa paino alle sadan kilon. Vasta sen jälkeen alkaa varsinainen, tavoitteellinen juoksuharjoittelu.

Vuosi 2029 ei ole valittu sattumalta – täytän silloin 40 vuotta. Koko ajatus maratonista oli ehtinyt itää takaraivossa ehkä kuukauden päivät, kunnes se konkretisoitui täysin yllättäen erään arkisen keskustelun sivulauseesta.

Olin kysynyt työkaveriltani, lähtisikö hän kaveriksi uimaan. Hän mainitsi itse haaveilleensa joskus maratonista ja juoksuharrastuksen elvyttämisestä, mutta epäili junan menneen jo ohi. Totesin siihen ohimennen suunnitelleeni itse, että kävisin juoksemassa maratonin nelikymppisteni kunniaksi vuonna 2029. Työkaveri innostui välittömästi: ”Se tehdään.”

Siittä se ajatus sitten lähti. Tukholman maraton 2029 lukittiin siihen paikkaan.

2. 50 000 euron netto varallisuus vuonna 2030

Luvut pöytään. Tällä hetkellä nettovarallisuus ei huimaa päätä, mutta tavoite on lukittu: vuonna 2030 sen on oltava 50 000 euroa. Se voi kuulostaa nykytilaan nähden epärealistiselta, mutta siksi sitä kutsutaan tavoitteeksi.

Nykytilanne on rehellinen sekoitus vakaata alkua ja yhtä opettavaista virhettä. Salkun kivijalkana on 1200 euroa Nordnetin indexi rahastoissa. Tämä on se tuttu, turvallinen ja tylsä tapa vaurastua, josta tulen kirjoittamaan paljon – se on minulle mielekäs ja selkeä aihe.

Sitten on se toinen ääripää. Salkussa on kryptosijoitus, joka tehtiin 1500 euron panoksella puhtaassa vaalihuumassa, kun Donald Trump lupaili viedä kryptot pilviin. Toisin kävi, ja nyt tuosta sijoituksesta on jäljellä 200 euroa. Se oli kallis oppitunti FOMOsta (Fear Of Missing Out). En tällä hetkellä tiedä kryptoista juuri mitään, mutta ehkä tulevaisuudessa perehdyn niihinkin. Analyyttisesti, en tunteella.

Todellinen vipuvarsi tähän projektiin löytyy kuitenkin seinistä. Omistan tällä hetkellä 50 % isosta yksiöstä Suolahdessa, ja oman kotini, rivitalon päätykolmion Laukaassa – josta tosin pankki omistaa vielä 95 %. Suunnitelma on kuitenkin skaalata aggressiivisesti: olemme lyöneet sijoituskumppanin kanssa lukkoon tavoitteen ostaa neljä uutta sijoitusasuntoa Jyväskylästä vuonna 2027.

Mitä tulee pankkeihin ja rahoitukseen, pelisäännöt ovat selvät. En aio tuomita yhtäkään rahoituslaitosta etukäteen tai hylätä niitä ilman kovia perusteluja. Pankkit ovat kumppaneita ja työkaluja. Jos neuvottelut jonkin tahon kanssa päättyvät umpikujaan, se tehdään faktojen ja ehtojen pohjalta.

3. Arjen hallinta ja ADD

Jos joskus elän inhokkisanaani ”ruuhkavuosia”, se hetki on nyt. Yhtälö kuulostaa paperilla mahdottomalta: kuusi lasta, opiskelut, oman yrityksen käynnistäminen, sijoitusasuntojen pyörittäminen ja täydellinen fyysinen elämäntaparemontti. Ja kaiken tämän rahoittaa kokopäivätyö rekkakuskina.

Arjen rytmi on armoton ja jaettu kahteen maailmaan. Jokainen pariton viikko alkaa maanantaina aamukuudelta, kun hyppään Scanian rattiin ja lähden reissuun. Sieltä palaan yleensä lauantai-iltana. Niillä viikoilla ei paljon ylimääräisiä sankaritekoja tehdä, ja sunnuntait on pyhitetty puhtaasti palautumiselle.

Parilliset viikot ovat vapaaviikkoja ajohommista, mutta kalenteri on sitäkin täyteläisempi. Olen kuitenkin joutunut vetämään tiukat rajat selviytymiselle: tietokone aukeaa vasta kello 12 jälkeen. Aamupäivät on varattu kotitöille ja fyysiselle tekemiselle. Esimerkiksi tiistaisin aamu käynnistyy 1250–1500 metrin uintitreenillä ennen kuin ensimmäistäkään sähköpostia luetaan. Kaikki päivät suunnitellaan etukäteen tehtävälistoiksi, sillä muuten homma hajoaa peukaloiden pyörittelyksi ja mikään ei tule valmiiksi. Se aiemmin mainittu rutiininomainen inkivääri-chia-smoothie juodaan silloin, kun tarvitaan nopeaa polttoainetta koneeseen.

Kaiken tämän tekemisen taustalla on yksi ratkaiseva tekijä: muutama vuosi sitten diagnosoitu ADD. Se on ominaisuus, joka on suoraan sanottuna välillä erittäin raskas – kunnes sen kanssa oppii elämään. Nyt se on muuttunut uskomattomaksi energianlähteeksi. Se antaa minulle lapsenomaisen innostumisen kyvyn uusiin asioihin ja on todennäköisesti ainoa syy, miksi pystyn pitämään kaikki nämä langat käsissäni ja onnistumaan niissä. Ne, jotka elävät neuroepätyypillisessä maailmassa tai sen vaikutuspiirissä, ymmärtävät kyllä.

4. Rahapuheen tabu

Suomessa rahasta puhutaan aivan liian vähän. Sitä peitellään, salaillaan ja pahimmillaan hävetään. Tässä blogissa haluan muuttaa tuon asetelman. Tämä projekti vedetään läpi 100 % avoimuudella.

Minä olen rekkakuski, en mikään investointipankkiiri tai perintörikas. Tuloni ovat aivan tavalliset, mutta silti aion vaurastua. Uskon vakaasti, että kuka tahansa työkykyinen pystyy samaan, jos vain tahtoa löytyy. Mutta se vaatii sitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja näytetään aitoja esimerkkejä onnistumisista ja täysin vihkoon menneistä krypto-ostoksista. Ihmisten pitäisi puhua ja opetelle raha-asioita paljon enemmän.

Siksi tulen lyömään kaikki luvut armotta pöytään. Tulette näkemään salkun tarkan arvon euroina, sijoitusasuntojen raa’at kassavirtalaskelmat, viikoittaisen painokäyrän ja treenatut kilometrit. Ei silottelua, ei selityksiä, vain puhdasta dataa.

Tervetuloa matkaan.