Matka kohti huolettomuutta – Miten otin vastuun taloudestani ja arjestani

Istun rekan hytissä Kapellskärin satamassa. Autoja rullaa jonoon ympärilläni, mutta minulla on edessäni vielä useamman tunnin odotus ennen kuin autolautta lähtee kohti Naantalia ja Koti-Suomea. Tämä pakollinen pysähdys on niitä harvoja hetkiä, jolloin arjen jatkuva suorittaminen taukoaa ja on pakko kohdata omat ajatuksensa.

Viime kuukaudet ovat olleet yhtä henkistä suorittamista, kun hoidin palkkatyön ja suurperheen arjen ohessa yrittäjän ammattitutkintoa. Nyt se suuri rutistus on ohi, paperit ovat kourassa ja takana ollut kiireinen kevät on vihdoin lopuillaan.

Pari viime viikkoa olen elänyt sellaista arkea, ettei kalenterissa ole palkkatyön lisäksi ollut juuri muuta kuin normaaleja arkijuttuja – lasten asioita ja ansaittua huilia ilman ylimääräisiä projekteja. Myös kroppa on vaatinut pysähtymään. Jalkakivut estivät suuremmat urheilut, mutta kuluneella viikolla otetut lyhyet kävelyt ovat tuntuneet hyvältä. Olen opetellut olemaan itselleni armollinen.

Mutta kun istun tässä ja katson tuulilasin läpi satama-aluetta, ratti tuntuu käsissäni päivä päivältä enemmän kahlitsevalta. Se ahdistaa ja sitoo minua paikkaan, jossa en haluaisi enää pitkään olla. Tuo tunne on samalla suurin polttoaineeni. Tämä vaihe on välttämätön, mutta se on vain väliaikainen. Minulla on katse kirkkaana tulevassa.

Aito huolettomuus syntyy useasta purosta

Tavoitteeni on saavuttaa jotain sellaista, mitä kutsun aidoksi huolettomuudeksi. Minulle huolettomuus tarkoittaa sitä, että tuloni muodostuvat useasta eri lähteestä. Se on tismalleen samanlaista hajauttamista kuin sijoittamisessa: kun tulot eivät ole yhden työnantajan tai yhden kortin varassa, ei tarvitse pelätä, että kaikki katoaa kerralla, jos jossain kohdassa tulee potkut tai vastoinkäymisiä.

Jollekin muulle useampi rauta tulessa saattaisi aiheuttaa stressiä, mutta minulle se on päinvastoin. Jos tekisin aina vain yhtä ja samaa työtä, kyllästyisin nopeasti. Eri lähteistä virtaavat tulot ja vaihtelevat projektit tuovat arkeen nimenomaan rentoutta.

15 vuoden ulosotto: suojakilpi houkutuksia vastaan

Kun puhun varallisuuden kerryttämisestä ja taloudellisesta vastuusta, en tee sitä norsunluutornista. Minulla ei ole hienoa talousalan koulutusta. Olen uinut tähän pisteeseen 15 vuotta kestäneen ulosottokurimuksen läpi.

Se oli raskas ja pimeä jakso, mutta kaiken sen keskellä myös äärimmäisen opettavainen koulu. Kun ylimääräistä rahaa ei ole, oppii väkisinkin näkemään, miltä pohjalla tuntuu ja miten vähällä ihminen loppujen lopuksi pärjää. Kun tuo taakka aikanaan loppui, suurin oppini oli se, että elintasoa ei saa lähteä nostamaan kohtuuttomasti. Ensimmäisen vuoden aikana elämäni ei muuttunut juurikaan, ja se pelasti paljon.

Taloushistoriaan liittyy kuitenkin pitkä laahus, sillä perintälaskuja saattaa tulla vielä vuodenkin päästä siitä, kun luulee kaiken olevan ohi. Niiden kanssa on vain oltava tarkkana. Meiltä puuttui pitkään kunnollinen puskurirahasto, ja sitä puutetta korvattiin vuosia luottokorteilla ja kulutusluotoilla. Ne tulivat helvetin kalliiksi. Niistä virheistä on kuitenkin otettu opiksi, eikä se tule enää toistumaan.

Nykymaailmassa kaikki on tehty pelottavan helpoksi. Koko maailman kulutushysteria, osamaksut ja uudet luotot ovat jokaisen taskussa muutaman älypuhelimen napinpainalluksen päässä. Huomaan kuitenkin, että tuo 15 vuoden ulosottohistoria jätti minuun tehokkaan suojakilven. Minä en ole enää altis näille houkutuksille tai pikavoitoille. Se hinta on maksettu, ja immuniteetti velkarahalla leikkimiseen on ansaittu.

Suomessa tukeudutaan mielestäni aivan liikaa yhteiskuntaan. On menty siihen, että uhriudutaan ja valitetaan kurjuutta, vaikka elämme maailmassa, jossa kaikki on helpommin saatavilla kuin koskaan ennen. Minuun se ei vain istu. Minusta tuntuu hyvältä tietää, ettei yhteiskunnan tarvitse kantaa minua, koska pystyn tekemään sen itse. Se antaa itsekunnioitusta.

Miten ohjaan ADHD-moottoriani sijoittamisessa ja arjessa

Sijoittaminen kuvataan usein kuivana pörssikurssien kyttäämisenä. Minua sellainen ei kiinnosta pätkääkään, enkä jaksa uhrata sille henkistä kaistaa. Koen, että sijoittamisen ympärillä pyörivä mörkö on jokin jäänne vanhoilta ajoilta ja kertoo vain talouskasvatuksen puutteesta Suomessa. Moni luulee, että se vaatii kauluspaitaa ja kravaattia, vaikka todellisuudessa homman voi aloittaa kahvitauolla kymmenellä eurolla.

ADHD näyttäytyy usein arjen kaaoksena, mutta itse pidän sitä voimavarana, koska olen oppinut käyttämään sitä. Sijoittamisessa hyödynnän täyttä automaatiota. Tein kerran pohjatyön ajatuksella, tutkin indeksirahastot ja rakensin kuukausisopimuksen sijoitustilille. Nyt raha siirtyy ja jakautuu valitsemallani kaavalla täysin automaattisesti taustalla. Minun ei tarvitse tehdä mitään, eikä ADHD pääse sotkemaan suunnitelmaa impulsiivisilla päätöksillä.

Talous on hakkeroitu muutenkin toimimaan aivojeni ehdoilla. Minulla on käytössä useampi tili: käyttötilit kahdessa eri pankissa, tuottotili puskurille ja sijoitustili. Yhdeltä tililtä lähtevät laskut, toiselle tulee rahaa eri lähteistä puhtaasti käyttörahaksi. Se, mitä sattuu jäämään yli, siirtyy tuottotilille puskuriin juuri ennen seuraavaa palkkaa. Suurin arjen ongelmani on edelleen se, etten muista maksaa laskuja ajoissa – ne, mitkä eivät mene automaattisesti, unohtuvat helposti edelleen. Onneksi e-laskut hoitavat nykyään suuren osan.

Arjen hallinnassa tärkeintä on muistaa täyttää kalenteria. Katson sitä monta kertaa päivässä, ja useimmiten iltaisin valmistaudun seuraavaan päivään vielä vilkaisemalla sitä. Se rutiini rauhoittaa mieltä, ja uni tulee paremmin, kun tiedän tarkalleen mitä on tulossa eikä mitään tarvitse jättää muistin varaan.

Ylipäätään minulle kaikki tekeminen on aina jonkinlainen projekti. Jopa lepo, liikunta ja ravinto ovat projekteja. En osaa erottaa sitä työstä, sillä siinä on selkeä tavoite. Pieni stressi ja tekeminen on minulle paljon parempi kuin täysi tyyneys. Kyse ei ole kunnianhimosta, vaan siitä, että ADHD-aivoni haluavat vain touhuta ja oppia uusia juttuja.

Kuinka selvitä suurperheen ADHD-arjesta

Tämä touhuamisen nälkä vaatii kuitenkin vastapainoksi tilaa hengittää. Arjessa meillä on puolison kanssa melko selvät jaot, ja tunnistamme toisistamme hyvin, milloin toinen tarvitsee happea. Osaamme silloin ohjailla toisiamme ottamaan pienen tauon. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun mennään johonkin puistoon ja lapset säntäävät leikkimään. Silloin meillä on yleensä hetki aikaa keskustella kahdestaan arkisista asioista, ennen kuin lapset vaativat minua osallistumaan hippaan tai muuhun leikkiin.

Yleisin kuormitustilanne on se, kun tulen työreissusta kotiin. Reissussa teen usein pitkää päivää, mikä vaatii veronsa. Ovesta sisään astuessa vastassa on usein viisi lasta, joista jokainen on kertomassa samaan aikaan itselleen äärimmäisen tärkeistä asioista. Silloin aivot tuuttaavat helposti varattua, enkä meinaa pysyä kärryillä datatulvasta. Olen opetellut selviytymään näistä tilanteista niin, että yritän tietoisesti keskittyä vain yhteen lapseen kerrallaan ja antaa hänelle täyden huomioni – yleensä edeten pienimmästä vanhimpaan. Se antaa jokaiselle oman hetkensä ja rauhoittaa tilanteen.

Olen tietoisesti yrittänyt kääntää omat menneisyyden epäonnistumiseni ja vastoinkäymiseni onnistumisiksi ja henkiseksi pääomaksi. Olen aikoinaan kokeillut ADHD-lääkitystä muutamia kertoja, mutta minulle niistä tuli aina sivuvaikutuksena sellaista innottomuutta ja harmautta. Päätin, että halusin löytää muut keinot. Löysin ne liikkumisesta, tekemisestä ja arjen raameista. Tulevaisuudessa suurin haaveeni onkin auttaa muita löytämään keinot hyödyntää omaa potentiaaliaan, koska tiedän, miten raskaalta se taakka tuntuu silloin, kun työkaluja ei vielä ole.

Logiikka tulevaisuuden takana: Ratti on vasta alkusoittoa

Matka kohti vuotta 2030 ja sitä aitoa huolettomuutta etenee kolmen selkeän luvun kautta: 50 000 €, 95 kg ja maraton.

Mottoni on aina ollut varhainen mato linnun nappaa. Minulle se ei tarkoita hampaat irvessä heräämistä kello neljältä aamulla, vaan puhtaasti sitä, ettei asioiden hoitamista pidä viivyttää. Jos et voinut tehdä sitä eilen, tee se nyt – huomenna joku on saattanut jo ehtiä.

Tässä kohtaa tarinan logiikka asettuu paikoilleen. Se kahlitseva rekan ratti, jota tällä hetkellä puristan Kapellskärin satamassa, on juuri nyt se minun välttämätön työkaluni. Nyt kun yrittäjän ammattitutkinto on ohi, minun täytyy kerätä yritykselleni rahaa ja alkupääomaa tästä palkkatyöstä, jotta toiminta voi alkaa rullata kunnolla omilla jaloillaan. Ratti ei ole päätepysäkki, vaan se on moottori, jolla rahoitan vapauteni.

Tällä hetkellä salkussa on noin 1 500 euroa, ja kesäkuusta alkaen nostan kuukausisäästösumman 350 euroon. Laskeskelin, että tuo 50 000 euron salkku vuoteen 2030 mennessä on harmillisen helppo maali, joka täyttyisi melkein pelkästään kuluja karsimalla ja säästämällä. Mutta elämän pitää olla muutakin kuin pelkkää säästämistä, joten haluan mieluummin rakentaa uutta. Tuo summa on vasta ensimmäinen väliovi.

Haluan rakentaa tulevaisuuden tulot useasta purosta: automaattisesta indeksisijoittamisesta, omasta yritystoiminnastani, asuntosijoittamisesta sekä tästä blogista ja sen ympärille tulevaisuudessa rakentuvista jutuista. Ensimmäisen oman asunnon ostaminen omilla säästöillä ulosottovuosien jälkeen antoi minulle lopullisen varmuuden siitä, että pystyn tähän.

Miten sinä aloitat tänään?

Tässä blogissa ei tulla pönkittämään asioita tai puhumaan sijoittamisesta vaikeilla termeillä. Haluan näyttää omalla esimerkilläni, kuinka varallisuutta kerrytetään pitkällä aikavälillä ja miten elämä muuttuu, kun ottaa vastuun omasta arjestaan. Somessa esillä oleminen ja tämän sivuston avaaminen jännittää minua pirusti, mutta teen sen siitä huolimatta, koska haluan haastaa itseni ja auttaa muita samassa tilanteessa olevia.

Jos sinä haluat nousta oman taloutesi herraksi ja rakentaa sitä kohti huolettomampaa arkea, asiaan on tartuttava asiallisesti ja heti. Jokaisella sijoitetulla eurolla on merkitys, ja tärkeintä on pelkkä aloittaminen.

Ota nämä askeleet tänään:

• Katso tiliotteesi: Selvitä tismalleen omat todelliset tulosi ja menosi ilman kaunistelua. Kirjaa ne ylös.
• Erittele menot: Erota joukosta välttämättömät menot (asuminen, ruoka, pakolliset laskut).
• Aseta budjetti: Hahmota, mihin loppuraha kuluu ja jaa se selkeisiin osiin: arkeen, turvalliseen puskuriin ja sijoituksiin.
• Automatisoi säästäminen: Tee aloittamisesta helppoa luomalla täysin automaattinen kuukausisäästösopimus, ja anna ajan hoitaa loput.

Matka alkaa aina ensimmäisestä askeleesta.